Barffauksen kautta takaisin luonnollisuuteen

Raakaruokintaan perustuva Barf on varsin joustava tapa lemmikin ruokkimiseksi.

Koirat

Ruoka on raakaa kuten luonnossa

Lemmikkien raakaruokinta eli barffaus (BARF = bones and raw food) tarkoittaa paluuta luonnonmukaiseen koirien ja kissojen ruokintatapaan. Ruokavaliossa pyritään jäljittelemään villien eläinten ruokavaliota ja unohdetaan teolliset tuotteet. Se on lisäksi hyvin joustava ja helppo tapa ylläpitää lemmikin hyvinvointia.

Moni on löytänyt barffauksesta ratkaisun lemmikin loputtomaan allergiakierteeseen, korvaongelmiin, vatsaoireisiin ja jopa käytöshäiriöihin. Barf-ruokavalioon ei kuulu säilöntä- tai väriaineet, eikä siinä syötetä viljaa, joka on koiran luonnolliseen ruokavalioon täysin kuulumaton ruoka-aine.

Ruokavalion pääperiaate on se, että kaikki ruoka tarjotaan raakana ja kokonaisruokavalio koostuu n. 60–70 % raaoista lihaisista luista, loput n. 20 % kasviksista ja n. 20 % lihasta, sisäelimistä ja kalasta.

Tarkoituksena on myös tarjoilla eri raaka-aineista koostuvat ateriat eri kerroilla, jotta ruuansulatus käyttää tarjolla olevat ainesosat mahdollisimman tarkkaan. Siis lihaiset luut erikseen, liha-ateriat erikseen ja kasvisannokset eri kerroilla.

Raakoina lihaisina luina pidetään luutavaraa, joissa liha/luusuhde on n. 50/50. Lihaiset luut voivat olla mitä eläintä tahansa, kunhan koira/kissa pystyy ne kaikkinensa hyvin pureskelemaan. Ruokaan ei tarvitse lisätä kalkkia, koska luista saadaan kaikki tarvittava kalsium ja muut mineraalit. HUOM! Luita ei saa koskaan kypsentää! Silloin ne muuttuvat vaarallisen säröileviksi.

Barffaus opetellaan yhdessä lemmikin kanssa

Aloittelijalle helpoiten sulavia lihaisia luita ovat broilerin siivet ja kaulat. Alussa koiraa voi myös joutua opettamaan luiden syöntiä sananmukaisesti kädestä pitäen, ettei ruokaa niellä kokonaisena. Varsin nopeasti eläin kyllä keksii pureskelun tarkoituksen.

Naudan tai hirven isot sääriluut käyvät hyvin ajanvietteeksi, sillä harva koira saa niistä kunnolla syötävää irti.

Liha-aterialla voi tarjota mitä tahansa lemmikille sopivaa lihaa. Kerran viikossa on hyvä antaa maksaa, josta saa A-vitamiinia. Vaihtelevasti voi antaa myös muita sisäelimiä kuten sydäntä, munuaisia jne. Kalaa pitää antaa D-vitamiinin ja omega 3-rasvahapon saamiseksi noin kerran pari viikossa.

Kasviksia ja kasvisöljyjä myös lemmikeille

Kaikki kasvikset annetaan raakana ja soseutettuna. Tämä siksi, että lemmikin elimistö pystyy imemään kasvisten rikotusta solurakenteesta ravintoaineet huomattavasti paremmin ja samalla suolisto saa tarvitsemiansa kuituja. Kasvissoseitten syömiseen pitää totutella yleensä pikkuhiljaa. Aluksi seokseen voi sekoittaa lihaa niin paljon että se hyvin syödään, sitten pikkuhiljaa lihan määrää vähennetään.

Hyviä soseen perusaineksia ovat vihreät lehtikasvikset (salaatit, pinaatti, parsakaali ...). Lisäksi voi käyttää lähes kaikkea mitä itselleenkin ostaa (sienet, juurekset, porkkanat, kesäkurpitsa, omenat, banaani, päärynät...). Palkokasvit pitää kuitenkin keittää (pavut, herneet). Valkosipulia voi lisätä pieniä määriä, mutta muita sipuleita ei saa antaa. Niistä eläin saa anemiaa. Valkosipuli sen sijaan voi pieninä määrinä estää sisäloisia ja punkkeja tarttumasta lemmikkiin. Myöskään koisokasveja (tomaatti, munakoiso, peruna, paprika) ei kannata antaa. Perunaa voi jonkin verran käyttää keitettynä, mutta ei koskaan raakana.

Kasvissoseeseen voi kerran pari viikossa lisätä kananmunan kuorineen ( tietysti raakana). Kananmunan kuoria voi lisätä kasvissoseeseen jauhettuna kalkin saannin turvaamiseksi myös silloin, kun luita ei ole saatavilla. Toiset käyttävät jonkin verran myös maitotuotteita (maitorahka, raejuusto, maustamaton jogurtti, viili, piimä). Juustoissa sen sijaan on tavallisesti paljon suolaa. Niitä voi käyttää satunnaisesti pienissä määrin makupaloina.

Kylmäpuristetut kasvisöljyt ovat tarpeen omega-3 -rasvahapon ja E-vitamiinin saamiseksi. Hyviksi todettuja ovat ainakin pellavansiemenöljy, rypsiöljy ja vehnänalkioöljy. Ruokaan voi myös halutessaan lisätä C-vitamiinia, merileväjauhetta tai oluthiivaa (ei hiivatulehdusalttiille ). Moni antaa näitä vain kuureina esim. toipilaille tai tarpeen ilmetessä. Ja jos kalaa ei ole tai ei suostuta syömään, on hyvä lisätä lohiöljyä ruokaan omega-3:n saamiseksi.

Barf-ruokinta on joustavaa ja helppoa

Barf-ruokinta on varsin joustava tapa lemmikin ruokkimiseksi. Aterioiden ei tarvitse olla joka kerralla täysipainoisia, vaan kuppiin laitetaan mitä sillä hetkellä kaapista löytyy. Kunhan ruokavalio on tasapainossa n. kuukauden jaksoissa, kaikki on hyvin. Ainoastaan pienillä pennuilla täytyy olla tarkempi. Ruokamäärienkään kanssa ei ole määrättyjä sääntöjä. Oman lemmikin kylkiluita tunnustelemalla löytyy kultainen keskitie. Alkuvaiheen jälkeen oppii nopeasti näkemään, millä ruoka-aineella on pulskistava vaikutus.

Lemmikkisi parhaaksi, ota barffaus omaksi!

Jumping dog